 |
| Olemassaoloni on ihme, vaikka sähläisinkin! |
Kokeilin itse tällaista "omasta hatusta vedettyä" taideterapeuttista harjoitusta, kun sattumoisin oikein kovasti harmitti, ärsytti ja nousi myös itsesyytöksiä mieleen. Olin näet sählännyt yhden asian kotona, ja epäonnistuminen aiheutti sekä konkreettista vaivaa että sisäistä morkkista.
Otin A3-kokoisen paperin ja hankasin siihen vesiliukoisella väriliidulla sanoja, joita mieleeni nousi (kuten VIRHE). Sen jälkeen maalasin sanojen päälle ja paperin täyteen värejä ja muotoja; ulkoistaen epäonnistumiseni tuottaman tunteen paperille. Kuvasta tuli aika kamala, ällöttävän värinen ja synkeä, eli sinänsä aivan onnistunut "mielenilmaus" sen hetkisistä tunnelmistani.
Piirsin sitten kuvan omasta kädestäni ja kämmenen keskelle "olemassaolon helmen", joka muistuttaa ainakin minua siitä, että "Olemassaoloni on ihme ja sillä on tarkoitus". Leikkasin kädenkuvan irti ja kiinnitin sen tuon kamalan kuvan keskelle. Mieleni teki myös lisätä kuvaan valkoista "roisketta".
Ja kun katsoin tuota uutta kuvaa, olotilani muuttui huomattavasti paremmaksi. Loppujen lopuksi, kukapa meistä ei sähläisi, useinkin... mutta mitä se oikeastaan haittaa? Ehkäpä virheilläkin on tarkoituksensa. Ellen olisi sählännyt tuona menneenä päivänä, ei olisi tullut tehtyä tätäkään postausta...
