”Itsetunnon
käsi” auttaa hahmottamaan, millä tavoin ja millä perusteella kukin ihminen
arvostaa itseään. Siinä mielessä sitä voi käyttää jonkinlaisena itsetunnon ja
omanarvontunnon arviointivälineenä. Kun ihminen katselee kättä ja lukee lauseita,
joita on tarkoitus sisäistää ja muistaa harjoituksen myötä, hän tulee
arvioineeksi, ajatteleeko itse sillä tavoin. Uskooko hän nuo väitteet, joita ”Itsetunnon
käsi” sisältää?
Uskotko, että olet OK sellaisena kuin olet?
Hyvin moni ei usko tähän, vaikka
haluaisikin. Usein ihminen ainakin toimii vastoin tuollaista uskomusta, pyrkien
muuttamaan itseään (esimerkiksi ulkonäköään ja imagoaan). Sen sijaan että hän
miettisi, onko hänen käytöksensä ja toimintansa OK ja rakentavaa itselle ja
muille, hän keskittyy muuntelemaan itseään toisten silmissä jotenkin
”paremmaksi”; antamaan itsestään paremman kuvan ihmisenä; joskus pelkästään
ulkoisesti, joskus pyrkien olemaan pätevä, kyvykäs, viisas, hyvä, tarpeellinen
tms. Itsetunnon kannalta on kuitenkin tärkeintä olla oma itsensä ja käyttäytyä
rakastavasti itseään ja muita kohtaan.
Onko sinulla oikeus olla oma itsesi?
Syystä tai toisesta meistä voi tuntua, ettei
meillä ole oikeutta olla oma itsemme, vaikka haluaisimme olla. Se on
väärinkäsitys. Meillä on kyllä oikeus olla sellaisia kuin olemme. Sen sijaan
meillä ei ole oikeutta käyttäytyä miten tahansa, ei edes tunteittemme pakottamana.
Mikä on olemista, mikä toimintaa ja käyttäytymistä? Omatunnoltaan herkkä kyllä
erottaa sen, jos vain kuuntelee omatuntoaan.
Uskotko, ettei kaikkien tarvitse pitää sinusta, eikä sinun tarvitse miellyttää kaikkia ihmisiä?
Luonteva seuraus siitä, että kokee olevansa
OK sellaisena kuin on ja pyrkii olemaan oma itsensä, on se, etteivät kaikki
tule pitämään siitä, millainen olet! Ihmisillä on hyvin erilaisia mieltymyksiä.
Oma itse ei miellytä kaikkia, ainakaan kaikin tavoin, ja on siksi tarpeetonta tuhlata
voimiaan kaikkien hyväksynnän saavuttamiselle. Ei sellainen olisi mahdollistakaan,
oikeasti! Sekin jo, että pysyy jämäkkänä omissa näkemyksissään, ärsyttää
joitakuita ihan riittävästi. On ymmärrettävää inhota konflikteja, mutta on
mahdollista toimia rauhaa rakentavasti, silti mielistelemättä ja pokkuroimatta
ketään.
Oletko uskollinen ystävä itsellesi?
Kaikki eivät ole; moni ei ole lainkaan
ystävällinen itselleen, vaikka olisikin toisille. Moni etsii uskollista ystävää
vain pettyäkseen kerta toisensa jälkeen, ja pettää koko ajan myös itsensä.
Ensin kannustaa itseään, sitten haukkuu, nimittelee, lannistaa, arvostelee. Jos
olisimme itsellemme ystävällisiä, tarvitsisimmeko niin paljon tukea,
kannustusta ja ”tykkäämistä” muilta ihmisiltä? Olemmeko itseämme kohtaan
myötätuntoisia, kuten parhaille ystävillemme?
Huolehditko sisäisestä lapsestasi?
Meissä kaikissa on erilaisia persoonan osia,
ja jotkut niistä ovat sangen lapsenomaisia. Yksinkertaistettuna puhun tässä
yhdestä lapsesta sisällämme. Se lapsi
tarvitsee huolenpitoa. Se vaatii, usein äänekkäästi; se kiukuttelee ja
valittaa, kieltäytyy yhteistyöstä, hätääntyy, pelkää, ja on usein avuton. Emme
voi sivuuttaa sitä, jos haluamme olla henkisesti kypsempiä. Jos laiminlyömme
sitä, se huutaa sitäkin äänekkäämmin. Voimme ottaa huolta pitävän aikuisen
lohduttavan ja rauhoittavan asenteen itseemme, silloin kun tarvitsemme
erityistä huolenpitoa. Tämäkin on itsemyötätuntoa.
Olemassaoloni on ihme, ja sillä on tarkoitus.
Uskotko sen tuosta vain, suorilta
käsin? Mutta jos vähän aikaa mietit, eikö ole aika outoa, että olet olemassa?
Se on todella ihmeellistä! Onhan outoa, että on olemassa maailmankaikkeus, jolla
ei ole rajoja. On outoa, että näkymättömän hiukkasen sisällä on käsittämätön
määrä energiaa. Kaikki on oikeasti aivan käsittämätöntä! Vain harva
tieteilijäkään ymmärtää kaikkia ilmiöitä maailmankaikkeudessa. Eikö siis ole
ihmeellistä, mitä kaikkea onkaan olemassa? Sinäkin. Jostain syystä me olemme
olemassa. Olemassaolomme tarkoitus on oivallettavissa joskus ehkä vasta sitten,
kun se on jo toteutunut. Ennen sitä on vain uskottava siihen, että se on
olemassa.
Itsetutkiskelun
ja pidemmän tai lyhemmän terapeuttisen tuen kautta ihminen voi päätyä
sellaiseen olotilaan, että on ymmärtänyt ja sisäistänyt ”Itsetunnon käden”
viisi ensimmäistä toteamusta. Mutta kämmeneen sijoittuva uskomuslause
saattaakin olla vaikein sisäistää, vaikka tavallaan se voisi olla vakaa perusta
noille muille.
Terapeuttisessa työskentelyssä (tuettuna tai itsehoidollisesti) voi tapahtua moniulotteista henkistä kasvua, jos ihmisen mieli on avoin laajemmallekin muutokselle. Virallisen tavoitteen mukaan ihmisen tulee tervehtyä psyykkisesti terapeuttisen prosessin aikana; mitä kaikkea se sitten kullekin tarkoittaakaan. Mutta soisin ihmisen kasvavan mahdollisimman eheäksi; tulevan syvemmälläkin tavalla enemmän omaksi itsekseen.
”Itsetunnon käsi” voi auttaa niin
terapeuttia kuin asiakastakin tekemään kysymyksiä ja miettimään vastauksia,
jotka kuljettavat prosessia tähän suuntaan. Jos ihmisellä on jo
lähtökohtaisesti vaikeuksia uskoa ”Itsetunnon käteen” liittyviä
uskomuslauseita, voi ottaa lauseen kerrallaan terapeuttisen työskentelyn
kohteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti