Miten itsetuntoaan voi arvioida "Itsetunnon käden" avulla?

Itsetunnon käsi on syntynyt niin psykologisesta viitekehyksestä
kuin filosofisesta ajattelustani, joka on myös terapeuttisen
työskentelyotteeni taustalla. Se on kooste tai lopputulos eri
lähteistä yhdistelemistäni tiedoista ja reflektoimistani
kokemuksista asiakastyössä. Niinpä se ilmentää myös
sitä, millaisia ovat terapeuttiset tavoitteeni, kun kohtaan
jonkun ihmisen, joka kaipaa tukea elämäänsä.

”Itsetunnon käsi” auttaa hahmottamaan, millä tavoin ja millä perusteella kukin ihminen arvostaa itseään. Siinä mielessä sitä voi käyttää jonkinlaisena itsetunnon ja omanarvontunnon arviointivälineenä. Kun ihminen katselee kättä ja lukee lauseita, joita on tarkoitus sisäistää ja muistaa harjoituksen myötä, hän tulee arvioineeksi, ajatteleeko itse sillä tavoin. Uskooko hän nuo väitteet, joita ”Itsetunnon käsi” sisältää?

Uskotko, että olet OK sellaisena kuin olet?

Hyvin moni ei usko tähän, vaikka haluaisikin. Usein ihminen ainakin toimii vastoin tuollaista uskomusta, pyrkien muuttamaan itseään (esimerkiksi ulkonäköään ja imagoaan). Sen sijaan että hän miettisi, onko hänen käytöksensä ja toimintansa OK ja rakentavaa itselle ja muille, hän keskittyy muuntelemaan itseään toisten silmissä jotenkin ”paremmaksi”; antamaan itsestään paremman kuvan ihmisenä; joskus pelkästään ulkoisesti, joskus pyrkien olemaan pätevä, kyvykäs, viisas, hyvä, tarpeellinen tms. Itsetunnon kannalta on kuitenkin tärkeintä olla oma itsensä ja käyttäytyä rakastavasti itseään ja muita kohtaan.

Onko sinulla oikeus olla oma itsesi?

Syystä tai toisesta meistä voi tuntua, ettei meillä ole oikeutta olla oma itsemme, vaikka haluaisimme olla. Se on väärinkäsitys. Meillä on kyllä oikeus olla sellaisia kuin olemme. Sen sijaan meillä ei ole oikeutta käyttäytyä miten tahansa, ei edes tunteittemme pakottamana. Mikä on olemista, mikä toimintaa ja käyttäytymistä? Omatunnoltaan herkkä kyllä erottaa sen, jos vain kuuntelee omatuntoaan.

Uskotko, ettei kaikkien tarvitse pitää sinusta, eikä sinun tarvitse miellyttää kaikkia ihmisiä?

Luonteva seuraus siitä, että kokee olevansa OK sellaisena kuin on ja pyrkii olemaan oma itsensä, on se, etteivät kaikki tule pitämään siitä, millainen olet! Ihmisillä on hyvin erilaisia mieltymyksiä. Oma itse ei miellytä kaikkia, ainakaan kaikin tavoin, ja on siksi tarpeetonta tuhlata voimiaan kaikkien hyväksynnän saavuttamiselle. Ei sellainen olisi mahdollistakaan, oikeasti! Sekin jo, että pysyy jämäkkänä omissa näkemyksissään, ärsyttää joitakuita ihan riittävästi. On ymmärrettävää inhota konflikteja, mutta on mahdollista toimia rauhaa rakentavasti, silti mielistelemättä ja pokkuroimatta ketään.

Oletko uskollinen ystävä itsellesi?

Kaikki eivät ole; moni ei ole lainkaan ystävällinen itselleen, vaikka olisikin toisille. Moni etsii uskollista ystävää vain pettyäkseen kerta toisensa jälkeen, ja pettää koko ajan myös itsensä. Ensin kannustaa itseään, sitten haukkuu, nimittelee, lannistaa, arvostelee. Jos olisimme itsellemme ystävällisiä, tarvitsisimmeko niin paljon tukea, kannustusta ja ”tykkäämistä” muilta ihmisiltä? Olemmeko itseämme kohtaan myötätuntoisia, kuten parhaille ystävillemme?

Huolehditko sisäisestä lapsestasi?

Meissä kaikissa on erilaisia persoonan osia, ja jotkut niistä ovat sangen lapsenomaisia. Yksinkertaistettuna puhun tässä yhdestä lapsesta sisällämme.  Se lapsi tarvitsee huolenpitoa. Se vaatii, usein äänekkäästi; se kiukuttelee ja valittaa, kieltäytyy yhteistyöstä, hätääntyy, pelkää, ja on usein avuton. Emme voi sivuuttaa sitä, jos haluamme olla henkisesti kypsempiä. Jos laiminlyömme sitä, se huutaa sitäkin äänekkäämmin. Voimme ottaa huolta pitävän aikuisen lohduttavan ja rauhoittavan asenteen itseemme, silloin kun tarvitsemme erityistä huolenpitoa. Tämäkin on itsemyötätuntoa.

Olemassaoloni on ihme, ja sillä on tarkoitus.

Uskotko sen tuosta vain, suorilta käsin? Mutta jos vähän aikaa mietit, eikö ole aika outoa, että olet olemassa? Se on todella ihmeellistä! Onhan outoa, että on olemassa maailmankaikkeus, jolla ei ole rajoja. On outoa, että näkymättömän hiukkasen sisällä on käsittämätön määrä energiaa. Kaikki on oikeasti aivan käsittämätöntä! Vain harva tieteilijäkään ymmärtää kaikkia ilmiöitä maailmankaikkeudessa. Eikö siis ole ihmeellistä, mitä kaikkea onkaan olemassa? Sinäkin. Jostain syystä me olemme olemassa. Olemassaolomme tarkoitus on oivallettavissa joskus ehkä vasta sitten, kun se on jo toteutunut. Ennen sitä on vain uskottava siihen, että se on olemassa.

Itsetutkiskelun ja pidemmän tai lyhemmän terapeuttisen tuen kautta ihminen voi päätyä sellaiseen olotilaan, että on ymmärtänyt ja sisäistänyt ”Itsetunnon käden” viisi ensimmäistä toteamusta. Mutta kämmeneen sijoittuva uskomuslause saattaakin olla vaikein sisäistää, vaikka tavallaan se voisi olla vakaa perusta noille muille.

Terapeuttisessa työskentelyssä (tuettuna tai itsehoidollisesti) voi tapahtua moniulotteista henkistä kasvua, jos ihmisen mieli on avoin laajemmallekin muutokselle. Virallisen tavoitteen mukaan ihmisen tulee tervehtyä psyykkisesti terapeuttisen prosessin aikana; mitä kaikkea se sitten kullekin tarkoittaakaan. Mutta soisin ihmisen kasvavan mahdollisimman eheäksi; tulevan syvemmälläkin tavalla enemmän omaksi itsekseen.

”Itsetunnon käsi” voi auttaa niin terapeuttia kuin asiakastakin tekemään kysymyksiä ja miettimään vastauksia, jotka kuljettavat prosessia tähän suuntaan. Jos ihmisellä on jo lähtökohtaisesti vaikeuksia uskoa ”Itsetunnon käteen” liittyviä uskomuslauseita, voi ottaa lauseen kerrallaan terapeuttisen työskentelyn kohteeksi.