Mitä ”itsetunnolla” tarkoitetaan, ja miten kehittää pysyvästi hyvä itsetunto?

Tässä tekstissä käsittelen itsetuntoa ja perinteisiä psykologisia neuvoja sen kehittämiseksi. Tekstisisällön olen aiemmin (2018) julkaissut kirjailijanimelläni pitämässäni ”Mieli Hukassa” – blogissani, kun aloin ensimmäisiä kertoja esitellä Itsetunnon käsi®- ideaa.

Itsetunnon käsite on hieman kulunut ja epäselväkin, vaikka siitä on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Itsetunnolla tarkoitetaan yleensä ihmisen omaa arviota ja käsitystä itsestään, ja se kehittyy ja muuttuu erilaisten kokemusten kautta, varhaislapsuudesta alkaen, koko elämän ajan. Hyvän itsetunnon on sanottu olevan kykyä rakastaa itseään, arvostaa itseään ja luottaa itseensä. Tällöin on helpompi sietää virheitään ja epäonnistumisiaan, ja arvostaa myös muita. Myös ympäröivään maailmaan on helpompi suhtautua realistisesti, kun luottaa itseensä ja siihen, että on samanarvoinen kuin muutkin. Hyvä itsetunto auttaa ihmistä asennoitumaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa avoimin mielin, luottavaisesti, ja silti realiteeteissa pysyen.

Itsetunnon voi ajatella olevan ”itseen kohdistuvaa tunnetta”, jolloin hyvä ja terve itsetunto olisi sitä, että esimerkiksi tuntee itse itsensä ”riittävän hyväksi”, välittää itsestään ja arvostaa itseään. Itseään arvostava ihminen osaa esimerkiksi huolehtia itsestään ja omista tarpeistaan, ja pitää kiinni omista oikeuksistaan ja päämääristään, huomioiden myös muut ihmiset. Hän uskoo, että hänen valinnoillaan on merkitystä ja hän pystyy vaikuttamaan asioihin edes jossakin määrin.

Toisaalta itsetunnon käsitteen voi mieltää liittyvän myös ”itsetuntemukseen”. Ihmisellä voi olla ”hyvä tuntuma itseen”, niin että hän ymmärtää itseään ja pysyy kärryillä siinä, mitä itsessä tapahtuu. Itsetutkiskelu on tutustumista itseen. On todettu, että johonkin asiaan perehtyminen herättää kiintymystä mielenkiinnonkohteeseen, joten itsetutkiskelun kautta voi herätä kiintymystä itseä kohtaan. Ja miten muuten voisi nähdä itsensä realistisesti, ja silti hyväksyä sen, mitä näkee, ellei edes tarkastele itseään? Mutta vaikkei ihminen tuntisikaan itseään kovin hyvin, hän voi silti tuntea kiintymystä ja rakkautta itseään kohtaan. Osa meistä pysyy mysteerinä itsellemme, vaikka miten itseämme tutkisimme. Uskallammeko rakastaa muukalaista, joka olemme?

Meidän ei kuitenkaan kannata olla liian kiintyneitä (= riippuvaisia) siihen, mitä olemme ns. egon tasolla. Liiallinen keskittyminen omaan persoonaan voi muuttua itsekeskeisyydeksi. Mutta itsensä laiminlyöntikään ei yleensä palvele yhteistä hyvää, eikä sekään olisi oikeudenmukaista, että kohtelisi itseään huonommin kuin kohtelee toisia. Oman hyvinvoinnin uhraaminen toisten puolesta sopii aidoille marttyyreille, mutta tavallisilla ihmisillä, arkisen elämän tasolla, se yleensä aiheuttaa vain katkeruutta.

Itsetunnon käsite ilmeisesti sekoittuu arkikielessä helposti ”itsevarmuuteen” tai itsevarmaan käytökseen. Tässäkin asiassa sisäinen kokemus on merkittävämpi kuin se, mitä ihmiset ulkoisesta käytöksestä tulkitsevat! Hyvä itsetunto ei todellakaan tarkoita samaa kuin itsevarma esiintyminen tai ulkoinen menestyminen. Se ei ole itsensä näkemistä aina myönteisessä valossa, virheettömänä ja parempana kuin muut ovat. Liiallinen itsevarmuus on epärealistista ja narsistista, joskus jopa tunnekylmää piittaamattomuutta toisista. Terve itsetunto ei koskaan ole itsekkyyttä tai omien mielihalujen ja tavoitteiden toteuttamista toisen kustannuksella, toisia huomioimatta.

Oikeanlainen itsevarmuus ei ole myöskään ulospäinsuuntautuneisuutta! Myös ujolla introvertilla, jopa erakolla, voi olla hyvä itsetunto. Liiallinen seuran keskipisteeksi hakeutuminen taas voi kertoa joskus huonosta itsetunnossa. Itsetunnon tilaa ei aina voi nähdä ulkoapäin. Sehän on tunnetta omasta itsestä, eivätkä kaikki edes näytä tunteitaan ulos, ja monet taas teeskentelevät tunnetilaansa.

Miten itsetunto näkyy ja vaikuttaa?

Etenkin nuoruudessa, kun ihminen tavallaan etsii identiteettiään, itsetunto voi heitellä paljon, ja kautta elämän erilaiset vaikeat tilanteet, pettymykset ja toisten ihmisten suhtautuminen voivat vaikuttaa itsetuntoa alentavasti. Heikko itsetunto voi näkyä alistuvana käytöksenä ja toistuvana uhriksi ajautumisena, mutta toisaalta, se voi näkyä myös toisten arvosteluna, polkemisena, ja liiallisena itsensä kehumisena. Hyvään itsetuntoon kuuluu realistisen myönteinen käsitys itsestä. Tällöin ihminen on tietoinen omista puutteistaan ja heikkouksistaan, mutta niiden havaitseminen ei vähennä luottamusta itseen tai määrittele kokonaan käsitystä itsestä (”olen huono, en osaa mitään”). Heikko itsetunto saa ihmisen pohtimaan liiaksi sitä, mitä toiset hänestä ajattelevat, ja hän saattaa jättää mielekkäitäkin asioita tekemättä, koska pelkää epäonnistumista ja toisten arvostelua.

Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen on riippumaton erilaisista ympäristön odotuksista. Hän tietää olevansa ainutlaatuinen, ja että hänen elämänsä on ainutkertainen ja sillä on itseisarvo. Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja päämäärä! Terveelle pohjalle rakentuva itsetunto auttaa ymmärtämään, ettei tarvitse olla riippuvainen kulttuurin asettamista paineista tai toisten käsityksistä siitä, mitä on ”hyvä elämä”. Toisten ihmisten arvostelun pelosta ja hyväksynnän tavoittelusta vapautuminen tuottaa myönteistä suhtautumista ympärillä oleviin ihmisiin ja maailmaan. Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat (kunhan eivät tahallaan riko yhteisiä eettisiä normeja, lakia ja toisten oikeuksia).

Itsensä rakastaminen, sellaisena kuin oikeasti on, ei ole narsismia eikä liiallista itsekkyyttä. Narsismin pohjalla on päinvastoin se, ettei ihminen rakasta itseään tarpeeksi, ja yrittää korvata tämän puutteen hakemalla huomiota ja rakkautta muilta ihmisiltä. Todellinen itsensä hyväksyminen ja itsemyötätunto vapauttaa narsistisista pyyteistä ja tekee ihmisestä rakastavamman myös muita kohtaan. Kun arvostaa itseään, ei tarvitse mollata muita ollakseen olevinaan parempi, tai kadehtia toisten asemaa tai saavutuksia. Kritiikkiä on helpompi sietää, ja pystyy myös itse osoittamaan arvostusta toisille, menettämättä itsearvostuksestaan mitään.

Hyvä, oikealla pohjalla oleva itsetunto lisää sietokykyä epäonnistumisissa ja pettymyksissä. Epäonnistuminen tekemisissään ja tavoitteissaan ei tee ihmisestä ”huonoa”. Virheistä voi oppia, ja epäonnistumista selviytyminen auttaa sietämään niitä jatkossakin. Yritykset ja erehdykset auttavat siis monella tapaa eteenpäin. Hyvä itsetunto auttaa suhtautumaan myös toisten tekemiin virheisiin kärsivällisemmin ja välttämään toisten syyttelyä omista virheistä.

Itsetunto on siis tunnetta, ja tunnekokemusta voi kehittää paremmaksi, kaikissa ikävaiheissa. Itseen liittyvien tunteitten myönteisyys luonnollisesti lisää tyytyväisyyttä elämään ja kokemusta siitä, että omilla teoilla on merkitystä!

Mitä sinua yleensä neuvotaan tekemään, jos haluat parantaa itsetuntoasi?

Usein kehotetaan itsetunnon kohottamiseksi miettimään asioita, joihin on itsessään tyytyväinen. Kuten, missä asioissa olet hyvä? Millaisista asioista olet saanut kehuja ja positiivista palautetta? Mutta entä jos kukaan ei ole koskaan kehunut mistään? Tai jos masentaa, eikä mitään tule mieleen? Masentuneelle tämä keino ei toimi, vaan on sanottava: vaikket keksisi mitään erityisiä ansioita, olet silti OK ja merkityksellinen olento. Ei sinun tarvitse suorittaa tai osata mitään erityistä. Olet ainutkertainen joka tapauksessa, ja se riittää.  Olet olemassa, joten sinulla on joku merkitys. Kukaan ei myöskään ole aivan samanlainen kuin sinä, ja silläkin on syynsä. Ja se riittää!

Joskus ”hyvän tunteen itsestään” saavuttamiseksi voi helpottaa, jos voi hakeutua tilanteisiin, jotka tekevät iloiseksi, ja sellaisten ihmisten seuraan, jossa voi olla oma itsensä. Kannattaa siis välttää seuraa, jossa ei koe oloaan hyväksi ja luontevaksi, ja varsinkin sellaista, jossa toiset suhtautuvat kriittisesti ja väheksyvästi. Ihmiset ovat joskus hölmöjä ja tuottavat toisille pahaa mieltä enemmän tai vähemmän tarkoituksella. Sinulla on oikeus välttää tällaista vaikutusta! Tätä keinoa voi soveltaa siinä määrin kuin olosuhteet sallivat. Mutta joskus meidän on pakko sietää ikäviä ihmisiä, ja silloin olisi hyvä, ettei itsetuntomme olisi riippuvainen toisten ihmisten keljuista kommenteista ja valituksesta.

Toisen ihmisen itsetuntoa voi vastavuoroisesti kohottaa antamalla hänelle realistista, hyvää palautetta, ja osoittamalla hänelle välittämistä, sellaisena kuin hän on. Voi kiittää toisia, ja saada itsekin enemmän kiitoksia. Voi iloita omista onnistumisistasi ja siitä, että selviää hankalista tilanteista. Ja aina kannattaa olla itselleen armollinen, vaikka asiat menisivät pieleen! Kukaan ei ole ulkoisesti ja käytöksessään koskaan täydellinen, missään asiassa. (Vain sisäinen ydin on täydellinen, mutta siitä toisessa yhteydessä!) Virheettömyys olisi loppujen lopuksi varsin tylsää ja ahdistavaa. On parempi, että kaikki mokaavat joskus, joissakin asioissa. Kaikki ovat joissain asioissa ”luusereita”, ja se on loppujen lopuksi tragikoomista!

Itseensä tutustuminen voi herättää kiintymystä itseään kohtaan. Keskity myönteiseen ja siihen, mikä herättää sinussa myötätuntoa itseäsi kohtaan. Millainen olit aivan pienenä lapsena? Mistä pidät, mitä haluat, mikä on sinulle tärkeää? Kun löydät jonkinlaisen kuvan siitä, millainen persoonasi on, pyri hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Ei sinun tarvitse hävetä sitä, millaiseksi olet syntynyt tai miten sinua on kohdeltu, tai tuntea syyllisyyttä siitä, mitä olet syntyjäsi tai mihin ympäristö on sinut pakottanut! Persoonaansa ei tarvitse hävetä. Teoistaan voi ottaa vastuuta, ja sitä on kohtuullista hävetä, jos tekee tahallaan pahasti. Mutta sitä ei tarvitse hävetä, ettei osaa tai pysty johonkin, vaikka haluaisi! Pyri siis vapautumaan turhista häpeän ja syyllisyyden tunteista. Ole armollinen ja myötätuntoinen itsellesi ja toisille. Nosta esiin myönteiset asiat ja ole kiitollinen. Vaikeina hetkinä nämä mielikuvat lohduttavat ja rohkaisevat. Aina on löydettävissä jotakin hyvää; vaikkapa se harmaan pilven hopeareunus. Kiinnitä katseesi siihen!

Itsetuntoa tukee, jos opettele tekemään elämässään itsenäisiä valintoja ja päätöksiä niissä asioissa, jotka ovat omalla vastuullasi. Vastuunotto kasvattaa varmuutta. Opettele ilmaisemaan oma tahtosi ja mielipiteesi nöyristelemättä tai raivoamatta, jämäkästi. Panosta niihin asioihin, jotka ovat sinulle oikeasti tärkeitä; ei niihin, jotka ovat vain toisten mielestä tärkeitä, hienoja ja arvostettavia! Sinulle mielekäs ei aina ole toisille minkään arvoista. Mutta se on sinun asiasi!

Älä vertaile itseäsi muihin, äläkä vaadi itseltäsi epärealistisia suorituksia. Tee sitä, mikä toimii sinulla. Lisää sitä, mikä sujuu! Huolehdi itsestäsi, koska olet arvokas; syö terveellisesti, liiku, ulkoile, lepää, tee asioita, joista nautit. Jos haaveilet ja kuvittelet, älä muuta haavemaailmassasi itseäsi toisenlaiseksi kuin olet. Kuvittele onnistumisia ja hyviä asioita juuri sellaisena kuin olet! Se on realistista mielikuvaharjoittelua, ja sellainen harjoittelu ohjaa alitajuntasi todella myös onnistumaan.

Haluathan oikeasti olla juuri sinä, etkä kukaan muu? Eikö sinulla ole oikeus olla olemassa juuri sellaisena kuin olet, niin kuin muillakin? Ihminen saa olla puutteellinen, erilainen, poikkeava, outokin, ja epäonnistua, ja olla taitamaton. Vain tarkoituksellista pahuutta on syytä hävetä; ei omaa itseään!

Älä kulje harhaan, kun tavoittelet ”hyvää itsetuntoa”!

Eri lähteistä löytyy hyvää luettavaa itsetunnosta, ja sitten vähän ”huonompaa” ja pinnallisempaa, esim. naistenlehtien itsetuntovinkit. On todettu, että liiallinen itsensä esille tuominen, vertailu toisten elämään, ulkonäköön ym. ja siitä viriävät huonoudentunteet (esim. Facebookin maailmassa) aiheuttavat mielenterveydellisiä haittoja nykymaailmassa; jopa itsetuhoisuutta. Hyvä ja terve itsetunto ei koskaan voi perustua ulkoisiin asioihin, kuten ulkonäköön, asemaan, statussymbolien haalimiseen, kaverien ja tykkääjien määrään, rakkaussuhteeseen, harrastuksessa menestymiseen tai muuhun tällaiseen! Näitten asioitten edistämiseksi kohdistetut vinkit ovat siis huonoja ja haitaksi; pelkkää ”ehostusta” tai kiiltävää pinnoitetta likaisen ja rikkinäisen pinnan päällä! Kannattaa perustaa itsetuntonsa johonkin sellaiseen, joka ei koskaan muutu; siihen, mikä pysyy, vaikka sinä vanhenet ja muutut, ja vaikka elämäntilanteesi muuttuisi kymmeniä kertoja laidasta toiseen.

Oma näkemykseni itsetunnosta poikkeaa siis etenkin noista pinnallisista ”itsetunnonkohotuskeinoista”. Se on myös syvällisempi kuin peruspsykologisiin vinkkeihin perustuva tapa nostaa itsetuntoa, koska se perustuu ihmisen todellisen olemuksen ymmärtämiseen. Ihmisen olemisen ydin on kuin helmi, sen päälle kertyneestä kuonasta (negatiivisista kokemuksista ja käsityksistä) ja pintakääreestä (yritykset peittää ”huonouttaan”) huolimatta.

Esimerkiksi Arto Pietikäinen on pohtinut ”Joustava mieli”- blogissaan itsetunnon ja itsemyötätunnon käsitteitä, ja on selvää, että itsemyötätunnon opettelu on tärkeämpää kuin keinotekoinen itsetunnon nostattaminen suorituksia ja taitoja painottamalla, tai esim. itsevarmuutta lisäämällä. Itsemyötätuntoa kehittää itseen tutustuminen etenkin pienenä lapsena, jopa avuttomana vauvana. Tuo lapsi on yhä sisälläsi, tarpeineen ja toiveineen, ja pettymyksineen. Kun osoitat sille myötätuntoa, osoitat samalla rakkautta itseäsi kohtaan.

Pyri löytämään aito persoonasi sisus, sinun todellinen olemuksesi. Tutustu tuohon sisukseen, niin sinun ei oikeastaan edes tarvitse tehdä mitään saadaksesi hyvän itsetunnon. Olet jo nyt ihmeellinen, hieno luomus, teetpä mitä tahansa ja saatpa millaista huomiota tahansa. Ihmisarvosi perustuu olemiseen, ei tekemiseen. Olemisesi tulee väistämättä esille tietynlaisten tekojen kautta.

Oleminen on ensin; siitä seuraa teot, jotka ilmentävät sitä, että olet OK itsesi kanssa.

Kun rakastat itseäsi, siis, todellista olemustasi, siitä seuraa, että tunnet olevasi OK ihmisenä; tiedät, että sinulla on oikeus olla oma itsesi, eikä kaikkien tarvitse pitää sinusta; pidät silti itse itsestäsi! Olet uskollinen ystävä itsellesi, koska rakastat itseäsi, vaikka kaikki muut jättäisivät sinut ja vaikka miten sähläisit. Ja koska rakastat itseäsi, näet itsessäsi myös haavoittuneen lapsen, josta haluat pitää huolta. Et ole riippuvainen kenestäkään muusta, koska rakastat itseäsi ja huolehdit itse itsestäsi. Ja se vapauttaa sinut rakastamaan puhtaammin myös toisia.

 

On järjetöntä pohjata itsetuntonsa keikkuvalle
alustalle. Se, mikä pysyy, on olemassaolo.